Hedelmät ja sen ominaisuudet

click fraud protection

Vain naarashumalakasvit kantavat hedelmää

Humala on kaksikotinen, mikä tarkoittaa, että siellä on uros- ja naaraskasveja. Kohteeseen uroskasveja hedelmiä ei kehity.

myös lukea

  • Humalalla on joko uros- tai naaraskukkia
  • Miksi kiivisi eivät kanna hedelmää?
  • Milloin humala on valmis sadonkorjuuta varten?

Siksi kaupallisessa viljelyssä käytetään vain naisia Humalakasveja kasvatettu. Uroskasvit on jopa poistettava joillakin alueilla, koska ne voivat pilata naarashumalakasvin hedelmät.

Näin humalahedelmät rakentuvat

  • Umbel hedelmät
  • Kartion muoto
  • päällekkäiset verholehdet
  • kun hedelmä on kypsä, keltaista jauhetta verholehtien alla

Humalan hedelmät ovat kellanvihreitä ja näyttävät pieniltä käpyiltä. Niitä kutsutaan sateenvarjoiksi. Hedelmien verholehdet menevät päällekkäin. Alapuolella on pieniä palloja, jotka sisältävät humalan arvokkainta ainesosaa, lupuliinia.

Jos hedelmä on ylikypsä, verholehdet muuttuvat ruskeiksi.

Milloin hedelmä on kypsä?

kypsiä hedelmiä ovat vihreitä ja kuivia. Sisällä ne sisältävät keltaista jauhetta, jota kutsutaan lupuliiniksi.

Se, onko hedelmä todella kypsä, voidaan sanoa varmasti vain, kun sateenvarsi korjataan ja leikataan auki. Siitä tulee sitten aromaattinen tuoksu.

the Sadonkorjuuaika alkaa elokuun lopussa ja jatkuu syyskuulle.

Säilytä humalat oikein, kunnes ne käytetään

Jotta ainesosat säilyvät, humalahedelmä on kuivattava mahdollisimman pian sadonkorjuun jälkeen. Vain kuivatut hedelmät voidaan jättää useiksi kuukausiksi kauppaan.

Kaupallisessa viljelyssä humala jalostetaan pelleteiksi, koska se voidaan varastoida säkeissä tilan säästämiseksi.

Kotitalouskäyttöön voit myös pakastaa humalan ja säilyttää ne pidempään. Jos haluat valmistaa itsellesi rauhoittavan teen tästä, ota niin monta hedelmää kuin tarvitset ja huuhtele ne kuumalla vedellä.

Vinkkejä

Humalan hedelmät on korjattava ajoissa. Heti kun hedelmät ovat ylikypsiä, niitä ei voi käyttää oluen valmistukseen, teehen tai luonnonhoitoon. Maku ei ole silloin enää hieman kitkerä, vaan pikemminkin syömätön.