Ulkonäkö ja järjestelmä yhdellä silmäyksellä
Aito vanilja on sahramin jälkeen maailman kallein mauste. Tämä tuskin on yllättävää, kun otetaan huomioon monimutkaiset tiedot viljely maanpäällinen orkidea ja pitkä prosessi sen paloista arvokkaaksi bourbon-vaniljaksi. Seuraava profiili näyttää, mitkä mielenkiintoiset ominaisuudet kasvilla on:
- Suku orkideaheimoon (Orchidaceae)
- Ikivihreät, monivuotiset maan kiipeilykasvit
- Jyrsien kasvupituus luonnossa jopa 30 metriä
- Kiipeilykorkeus 10-15 metriä
- Kotoisin Madagaskarista ja Keski-Amerikasta, nykyään kaikilla trooppisilla alueilla maailmanlaajuisesti
- Tunnetuin tyyppi: Maustevanilja (Vanilla planifolia)
- Tummanvihreät, soikeat lehdet, 20-30 senttimetriä pitkät
- Kermankeltaisia, valkoisia tai vihreänkeltaisia, voimakkaasti tuoksuvia kukkarypäleitä lehtien kainaloissa
- Yhden kukan elinikä on 8 tuntia
- Kapeat, pitkät kapselit hedelmät 8-9 kuukautta hedelmöityksen jälkeen
- Useita tummempia, mustakiiltäviä Siemenet
myös lukea
- Nämä ovat vaniljan ominaisuuksia
- Tämä hoito antaa vanilja-orkideallesi kukkavoimaa
- Onko vanilja myrkyllistä? - Tietoja aidon vaniljan myrkyllisyydestä
Vaniljaorkidea tuottaa ilmajuuren jokaisen lehden kanssa. Tämä toimii tarttuvana elimenä, koska kasvi pitää kiinni alustastaan sen kanssa. Tällä tavalla se saavuttaa vaikuttavan koon elinympäristössään. Kun upeat kukat tihkuvat lumoavaa tuoksua, vaniljatankot kehittävät halutun aromin vasta käsittelykuukausien aikana.
On olemassa kutinavaara joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa
Vaikka vaniljaorkidea tarjoaa meille suositun mausteen, kasvi ei ole täysin vaaraton. Kukissa ja lehdissä on valoa myrkyllisempää Sisältää kasvimehua, joka voi aiheuttaa ihoärsytystä herkillä ihmisillä ja toistuvaa kosketusta. Seurauksena on epämiellyttävä kutina, joka kasvumaissa kiusaa istutustyöntekijöitä, jos he eivät ryhdy suojatoimenpiteisiin.
Vinkkejä
Aidon vaniljan korkea hinta johtuu muun muassa siitä, että orkidea on pääosin pölytettävä käsin. Alkuperäalueensa ulkopuolella erityiset mehiläis- ja kolibrilajit eivät ole kotoisin alueelle pölyttäjinä. Kukinta-aikana isännät koulutettuja istutustyöntekijöitä muuttavat lannoittamaan kaktusten, appelsiini- tai bambupuiden kasvinpistojen avulla.
